maanantai 5. lokakuuta 2015

Ukko kävi lääkärissä...



Se on jotenkin ollut pitkään vähän alamaissa, nuhjusen ja väsyneen oloinen ja laihtunutkin. Mä oikeasti pelkäsin, että sillä on joku hätä, joten kiikutin sen Kuusaalle uudelle eläinklinikalle. Meidät otti vastaan herttainen nuorimies, joka tutki Ukon viiksien kärjistä hännän päähän ja otti verikokeet. Varmuuden vuoksi täysi verenkuva.

Täytyy muuten sanoa, että on toi kiltti kissa. Eläinlääkäri pisti piikin kinttuun, niin tää kääntää naaman mun puseroon kiinni, ihan kuin sitä hirvittäis katella. Sitten meni suoni tukkoon ja neulan joutui vaihtamaan toiseen jalkaan... Ei hän sittenkään rimpuillut, lääkäri totesi, että tunsi, kun kynnet kävi kämmenessä ja sitten se veti ne takas sisään. Oon ylpeä, mun suloisesta pikku pojasta.

Tänään lääkäri sitten soitti... Ukko on terve, kuin pukki. Tietysti iso helpotus, mutta sitten alettiin pohtia, mistä tämä Ukon muuttunut ulkoinen habitus voisi johtua ja tultiin sitten siihen tulokseen, että meillä on poikien välillä reviirikiista menossa.

Toisinsanoen Rieti ei ilmeisesti laske sitä ruokakupille ja kontrolloi myös Ukon vessaan pääsyä, josta sitten seurauksena laihtumista ja pissailua paikkoihin joihin ei saisi. No nyt ainakin ensiavuksi laitoin kaksi ruokakuppia lisää ja lisäsin yhden vessan niiden kahden lisäksi, jotka on jo ollut käytössä. Kaikkia se Rieti ei voi kerralla vahtia.

Juttelin asiasta myös miehen siskon kanssa, joka on pitkänlinjan kissaharrastaja ja kasvattaa Ocicatteja Old Indian-kasvattajanimellä. Hän sanoi teorian käyvän ihan järkeen ja tappeluitakaan ei varmaan tule, koska Ukko on niin kiltti ja väistää tota kuritonta nulikkaa...

Nyt kyllä Rieti saa sitten myös luopua miehuudestaan, ehkä sekin vähän rauhoittaa tätä tilannetta. Toivon ainakin niin.

Ei kommentteja :