keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Pompula 2006-2014


Pompula lähti eilen matkalle sateenkaarisillan tuolle puolen... Suru ja ikävä on ihan hirveä, mutta me tiedetään, että tehtiin oikea päätös.

Pompula tuli meille syksyllä 2006, kun sen äiti jätti sen meidän portaille ja vei kaksi muuta pentua mukanaan. Joku syyhän tälle hylkäykselle oli, kaiketi emo tiesi, ettei se ollut ihan terve, mutta huolimatta siitä, me ruokittiin ja hoivattiin sitä. Se oli tullessaan vain noin neliviikkoinen, eli ilman  extra lämpöä, jatkuvaa ruokkimista ja hoivaa se olisi taatusti menehtynyt. Olin todella kiitollinen paikalliselle eläinlääkärille ja eräälle kissatietäjälle, jotka auliisti jakoivat ohjeitaan.

Kaikesta hoivasta ja huolenpidosta huolimatta Pompula ei koskaan ollut ihan normaali. Eläinlääkäri varoitteli jo alussa, että se tuskin elää vuotta kauempaa. Sillä oli synnynnäinen vika välikorvassa, joka teki sen kävelystä hiukan hullunkurisen näköistä, eikä se koskaan oppinut hallitsemaan kynsiään, vaan jäi niistä kiinni mattoihin, huonekaluihin ja milloin mihinkin.

Pompula oli erikoinen kissa ja sillä oli oman perheen lisäksi "fanikerho", jotka pitivät siitä, huolimatta, että se oli tunkeiluun asti sylinkipeä, siitä lähti aina karvoja, se nuoli ihmisten naamat, kuin koira ja kehräsi omituisella äänellä niin kovaa, että korviin sattui.

Vaikka se sairasti todella paljon ja sitä lääkittiin milloin minkäkin vaivan takia, niin se ei koskaan ollut ilkeä kenellekään. Koirat olivat Pompulan mielestä ainoa asia maailmassa, joka oli ihan alta riman, mikä tavallaan hassua, koska se kasvoi ja eli elämänsä koirien kanssa, eikä yksikään koira koskaan tehnyt sille pahaa.

Minä tajusin muutama hetki sitten, että se oli taas sairas ja oireet oli siihen viittaavat, että sen maksa on lopettamaisillaan toiminnan, samalla myös päätin, että Pompulan kärsimykset on nyt ohi. Se nukahti Samin klinikkalle Pipsan syliin ja eläinlääkärikin oli samaa mieltä kanssani: Tämä pieni tyttö oli kärsinyt jo ihan liikaa, oli hoidettu munuais-, keuhko- ja virtsatievaivoja. Ehkä se olisi selviytynyt vielä tästäkin, mutta eläimelle on suotu oikeus eutanasiaan ja meistä se oli armollisin vaihtoehto tässä tapauksessa.

Vuoden elinaika ennusteesta huolimatta me saatiin pitää se lähes seitsemän vuotta.

Kiitos jokaisesta hetkestä. Lepää rauhassa Ystävä...



1 kommentti :

Retro kirjoitti...

pomppis mii friend!! lepää rauhassa sinä kaukainen ystäväni! rikkaita ja ikivihreitä ovat hiiripellot siellä missä nyt kuljet.. <3 =,(