lauantai 8. helmikuuta 2014

Onko minulla "Ihmisen vaarallisin ystävä"?

Pientä propagandan käryä taas aistittavissa... Taistelukoirat/muut vaaralliset koirat ovat jälleen otsikoissa ja puhuttavat taas, mutta mikä on vaarallinen koira? 


Minun koirani eivät ole hyvää seuraa toisille koirille, harvoja kaverikoiria lukuunottamatta. Siksipä ne kulkevat aina kytkettyinä ja jos joskus harvoin on tarvis päästä juoksemaan vapaana, niin suuntaamme tyhjään koirapuistoon tai menemme jonnekin korpeen, missä ei tarvitse pelätä toisiin törmäämistä ja silloinkin Serenellä ja Venialla on kuonokoppa, jos vaikka se sienestäjä puudeleineen eksyy sittenkin samalle reitille.Koitan olla vastuullinen koiranomistaja, alkaen ihan siitä, että koirani saavat hyvää ruokaa (eikä sitä marketin halvinta E-koodisotkua), raikasta vettä ja riittävästi liikuntaa. En halua koirieni pelottavan ketään tai satuttavan muita koiria, saati, että itse omalla käytökselläni ajaisin niitä epävarmaan tilanteeseen. Itsekkäästi en halua ongelmia myöskään itselleni.

Pääsääntöisesti tyttöjen kanssa liikkuminen on helppoa, mutta on tilanteita, jolloin olen katsonut paremmaksi kiertää toista kautta. Tälläisiä tilanteita on esim. vastaantuleva suurikokoinen remmirähjääjä, joka ei selkeästi ole omistajansa hallinnassa. Minusta on helpompi vaihtaa toiselle puolelle tietä, kuin ottaa riski mahdollisesta yhteenotosta. Valitettavasti meilläkin on käynyt vahinkoja, mutta onneksi ei mitään peruuttamatonta, eli kukaan ei ole kuollut, ei edes joutunut eläinlääkärille paikattavaksi (olipas kamalsti sanottu :/ Tietysti parasta olisi, jos vahinkojakin olisi tapahtunut 0).

Jokaisesta virheestä myös oppii, oppimisessa tosin on se ikävä puoli, että joudut menemään itseesi ja myöntämään, että oma toimintasi/ajattelemattomuutesi edesauttoi tilanteen kehitystä. Toisen koiran, oman koiran tai sen toisen koiran omistajan syyttely on aivan turhaa, kuin myös tuulennopeuden ja planeettojen asennon syyttäminen.... 

Vuosien varrella on tullut opituksi mm., että niiden valjaiden ohella on ihan tosi järkevää laittaa koiralle myös panta, että liukuesteet talvella kengissä pelastaa monelta epämiellyttävältä tilanteelta, että ruokavalio vaikuttaa käsittämättömän paljon koiran käytökseen, että koirat haistavat (ihmisen) pelon jo kaukaa ja onhan jo todistettua, että jopa toinen ihminen, säälittävillä vaistollaan haistaa pelon, miksei siis koira, jolla on ihan ylivoimainen hajuaisti. Viimeisenä, muttei vähäisinpänä se karu totuus, että jos sinulla on mikä tahansa "vaaralliseksi" laskettava koira olipa se sitten Serenen ja Venian kaltainen SohvaPerunaPitti tai rotweiler, niin olet aina syypää kaikkeen tapahtuneeseen, vaikka sinun koirasi olisi kytkettynä ja sen toisen koiran omistaja aiheutti tilanteen pitämällä esimerkiksi koiraansa vapaana. Ei Ilta Sanomat vedä lööppejä chihuahuasta, joka "hyökkäsi" sakemannin kimppuun ja sai siltä kolme karvaa irti ja puri samalla reiän saksanpaimenkoiran omistajan sormeen.
Onneksi meillä agressiivisuus suuntautuu vaan toisiin koiriin, mutta ei kaikkiin. Meidät rauhassa ohittava koiraystävä saa uteliasta tuijotusta, sensijaan koirien kielellä kiroileva ja provosoiva pikkuhurtta syötäisiin todennäköisesti suihinsa, jos tytöt saisivat siihen mahdollisuuden. Serene ja Venia ei siis välttämättä haasta ketään, mutta ne ottavat takuulla haasteen vastaan.

Tietysti kaikkein paras tilanne olisi, kun sitä agressiivisuutta ei olisi ollenkaan. Ihmisagressiivisen koiran pito on kuitenkin aika
kyseenalainen juttu ja olenkin monesti miettinyt, että miksi kukaan haluaa pitää kotonaan koiraa, joka hyökkää ihmisen kimppuun, jos vain saa siihen tilaisuuden? Minä en ainakaan henkilökohtaisesti sietäisi tilannetta, että koira esim. näykkisi ja komentaisi ihmisiä tai suhtautuisi vieraisiin kyläilijöihin avoimen vihamielisesti.

Meillä Serene oli monen vuoden harkinnan tulos. Tiesin jo koiraa ottaessani, että se ei välttämättä tulisi toimeen toisten koirien kanssa, mutta se ei ole minua liiemmin surettanut, sillä en ole koirapuistoaktivisti, enkä koirakerhojen vakiokävijä.

Enemmän on aina merkinneet muut koiran ominaisuudet, kuten se, että ne kiintyy syvästi perheeseensä, haluavat olla mukana päivän touhuissa, innostuvat jutuista vähintään yhtä nopeasti, kuin omistajansa, omaavat melko huumorintajuisen luonteen ja ovat ihania halinalleja, jotka tulevat ihan kylkeen kiinni, joita saa saa rutistaa ja nutuuttaa. Hämmästyneenä olen myös pistänyt merkille, miten kauniisti ne osaavat olla ihan pienten vauvojen kanssa, vaikka meillä ei koskaan ole niin pieniä lapsia kotona ollutkaan koirien kanssa samaan aikaan. Plussana päälle koiran koko, ulkonäkö ja karvan pituus.

En siis pidä omia koiriani vaarallisina, mutta toki ne voisivat olla sitä, koska ovat voimakkaita, äärimmäisen nopeasti syttyviä ja melkoisen saalisviettisiä myös. On kuitenkin monia muitakin koiria, joilla on nuo täsmälleen samat ominaisuudet ja järkevällä ja johdonmukaisella koulutuksella ne -ei niin kivat- ominaisuudet saa kyllä kitkettyä pois tai pysymään kurissa.

Tanskan "musta lista" on sitten noussut esille myös täällä koto suomessa. Listalla on 13 rotua ja pitbull valitettavasti ensimmäisenä :/

1. Pitbullterrieri
2. Tosa inu
3. Amerikanstaffordshirenterrieri
4. Fila brasileiro
5. Dogo argentino
6. Amerikanbulldoggi
7. Boerboel
8. Kangal
9. Keskiaasianpaimenkoira
10. Kaukasianpaimenkoira
11. Etelävenäjänpaimenkoira
12. Tornjak
13. Sarplaninac

Mitä sitten itse pohdiskelen kyseisestä aiheesta?? Olisin henkilökohtaisesti valmis suorittamaan koira-ajokortin tai osoittamaan testillä pätevyyteni pitää vaaralliseksi tuomittua koiraa. Voisin aivan hyvin luonnetestauttaa koirani tai lain niin määrätessä pitää niillä kuonokoppaa aina ulkona liikkuessa ja/tai merkitä ne muulla tavoin, jotta toiset koiranomistajat tai muut ihmiset tietäisivät varoa. Nytkin meillä on keltaiset nauhat merkkinä siitä, ettei meidän rytmiryhmää välttämättä kannata lähestyä. Harmi vaan, että edelleen hyvin harvat ovat tietoisia Yellow Dog-kamppanjasta.

Kuitenkin vähän pelottaa, että mitäpä jos Suomessakin aletaan esim. Denverin kaltaiseen hulluun koirantapporumbaan, jolla oli tarkoitus hävittää kaikki osavaltion pitbullit.
Linkki aiheeseen (VAROITUS!! kuvat ei ole mukavia ja saattavat olla liikaa herkimmille)


Toisaalta lakien tiukentaminen olisi myös hyvästä, sillä Ylen MOT-ohjelmassa "Ihmisen vaarallisin ystävä" esitettyjä tapauksia ei todellakaan pitäisi käydä. Ihminen on aina arvokkaampi kuin koira ja jokaisen koiran pitäisi olla niin yhteiskuntakelpoinen, ettei se uhkaa toiminnallaan ihmisen henkeä ja terveyttä. Valitettavasti koira on lähes aina pelkkä sijaiskärsijä, sillä vika on poikkeuksetta hihnan toisessa päässä. Mikään koira ei synny pahana, mutta ihminen, jonka taidot riittäisivät hädintuskin marsun pitämiseen, saa varmasti villakoirastakin vihaisen.

Tuossa ohjelmassa minua vaan jäi harmittamaan se, että siinä esitettiin vaan näitä "vaarallisia" rotuja. Paljon
useammin hyökkääva koira on jonkun muun rotuinen, eikä edes iso ja pelottava, mutta sellainen aihehan ei tietenkään olisi mediaseksikäs, eikä saisi ihmisiä kiinnostumaan, suuttumaan ja huolestumaan.
Omallakin kohdalla suurin osa näistä tapaamistani agressiivisista koirista on pieniä, ei niin ihania, sylikoiriksi laskettavia pikkupiskejä. Onneksi kyseiset ihmiset ovat kuitenkin päätyneet pikkukoiraan, eikä esim. rotweileriin.

Tällähetkellä ei siis voi muuta, kuin jäädä odottelemaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En pidä koiriani vaarallisena tai itselleni liian vaativana ja olisin takuulla valmis ottamaan täsmälleen samanlaisen koiran myös tämän kaksikon jälkeen.






1 kommentti :

Anonyymi kirjoitti...

Olen täysin samaa mieltä kanssaai. Tiedän vain yhden henkilön jota koira olisi purrut ja koira oli sylikoira kokoa.