lauantai 9. marraskuuta 2013

Ruokinnan kultainen keskitie...

Serene ja Venia on syöneet raakaruokaa kesäkuusta 2012, jolloin asiasta tänne blogiin kirjottelinkin otsikolla "Raakaruokintaa ja kissan käytöstä". Pitkään näytti sille, että tämä olisi se oikea tapa meidän sesseille, sillä molemmat koirat olivat tyytyväisen oloisia, turkki ja iho oli/on loistavassa kunnossa, katosi korvien ja ihon kutinat ja pöpittelyt lenkeillä.

Tänä vuonna, kesän alussa Venian masu alkoikin sitten laittaa kampoihin. Se käyttäytyi, kuin sitä närästäisi; se oli rauhaton, selvästi onnettoman näköinen, röyhtäili kamalan paljon ja toisinaan yökkäili pieniä vetisiä lätäköitä. Tuntui myös, ettei se oikein pysty käyttämään ruokaa hyväkseen, sillä se laihtui ja kylkiluut alkoi näkyä. Ensin ajattelin, että se on tilapäistä, mutta kun oireet alkoi tihentyä ja muuttua lähes päivittäisiksi, eikä tehobaktistakaan ollut enää hyötyä niin piti alkaa miettimään uusia vaihtoehtoja ruokintaan.

Ystäväni Tanja sitten lenkillä sattui mainitsemaan, että keittää Jakille kaikki lihat, koska sen masu ei kestä raakaa lihaa. Rupesin samantien työstämään ajatusta ja kun päästiin lenkiltä kotiin, oli aika laittaa uudenlainen koiranruoka porisemaan...

Nyt sitten kokeillaan, mikä on hyväksi ja mikä ei. Keitin väljässä vedessä pari desiä riisiä, raastoin pari isoa porkkanaa todella hienoksi raasteeksi ja lisäsin sen riisin sekaan, hiukan pellavarouhetta, merisuolaa ja Racingin valkosipulijauhetta ja lopuksi kilo (jauhe)lihaa joukkoon porisemaan sen verran, että kypsyy hiukan.

Parissa päivässä Venian olo helpottui selvästi. Se oli pirteämpi ja iloisempi ja kaikenlainen yökkäily jäi ihan kokonaan pois. Plussana voi mainita vielä sen, että ruokakupit nuoltiin viimeistä nökärettä myöten, eli sapuska selvästi maistui. Neljässä päivässä Venian kylkiluut katosi näkyvistä, vaikka ruoka-annos ei sinällään kasvanut juurikaan. Tähän nupiksi saavat vielä annoksen Teräsrekkua ja hiukan ruokaöljyä ja tietysti ne syövät kaikki kotiruoan tähteet, mitä ihmisiltä jää.

Serenelle raaka liha on ollut mielestäni kokoajan ihan ok, mutta ruokavalion muutos teki siitäkin jotenkin pirteämmän ja iloisemman, joten nyt kokeilemme tälläistä, koska nappularuokintaan ei ole halua palata.

Oikeastaan koen nyt että tämä on myös helppo ruokintavaihtoehto, sillä kun tekee oikein ison annoksen sapuskaa ja pussittaa ne sopiviksi annoksiksi pakastepusseihin, niin on helppo ottaa aamuisin pussit sulamaan ja iltapäivällä antaa ne. Minigrip pusseihin ohueksi "taputeltu" annos sulaa nopeasti ja niiden sijoitteleminen pakastimeen on hitsin paljon helpompaa, kuin isojen lihapötköjen.


2 kommenttia :

Minna kirjoitti...

Jos vielä ilmenee närästystä ja vatsavaivoja niin yksi hyvä tuote happo-emästasapainon säilyttämiseen on Valmarin. =)

http://www.valmarin.fi/

SeRaL kirjoitti...

Kiitos vinkistä :) Tuo pitää pitää mielessä!