perjantai 6. syyskuuta 2013

Piikkipanta (Pinch Collar)



Hyvä vai paha?? Suomalainen nimi ainakin on harhaanjohtava, sillä pannassa ei ole piikkejä, vaan pyöreäpäisiä metallitappeja. Sen englanninkielinen nimi on Pinch Collar, nipistyspanta.

Serenen tullessa pentujentekoreissulta (2010) alkoi mietityttämään, mikä ihme avuksi, kun narttu synnytyksen jälkeisissä hormonipöllyissä käyttäytyi lenkillä, ihan miten sattuu. Serene tohotti menemään poissaoleva katse silmissä, tuntui, kuin se olisi syönyt tyhmyyspillereitä. Pieni ääni minussa huusi:" Missä MINUN koirani on?? Ja kuka on tämä ääliö hihnan toisessa päässä???"

Pitbull on kokoisekseen voimakas koira ja totta on, että halutessaan Serene (ja Venia) vetäisi minua perässään, kuin kuoriämpäriä, vaikka se on yli puolet kevyempi, kuin minä ja niin se todella teki. Tuntui, kuin se olisi metsittynyt ihan täysin, unohtanut kaiken, mitä sille on koskaan opetettu. Minä en pärjännyt koiralleni ja lapsien koirien ulkoilutus tyrehtyi lähes kokonaan, koska koiria ei voinut viedä samaan aikaan ulos, koska kahden koiran hallitseminen, jopa pojille oli täysin mahdotonta.

Kun Serene oli niin sanotusti poissa pelistä, muuttui Venian käytös. Se oli varuillaan, se suojeli ja vartioi siskoaan, joka ei selvästikään ollut ihan tässä maailmassa. Jouduin nolona myöntämään, etten ole laumanjohtaja, sillä jos olisin ollut, niin Venia olisi ollut rento ja luottanut siihen, että minä huolehdin myös Serenestä. Oli oikeasti aika tehdä jotain, mutta ennen kuin se JOTAIN oli toteutunut, tarvittiin apuväline, jotta en raahaudu tyhjän säkin oloisena Serenen perässä.

Ensin otettiin kuonopanta käyttöön. Serene V-I-H-A-A kuonopantaa. Muutaman päivän jälkeen tuloksena oli se, että tytöllä oli kirsunpäällinen auki ja naarmuilla, koska kuonopannan kanssa se kynti suunnilleen koko lenkin naama maassa, koittaen saada tuota inhottavaa vempelettä pois päästään.

Seuraavaksi kuristuspanta. Vaikutus pyöreä 0. Serene veti siitä huolimatta ja loppulenkistä se pihisi kuin höyryveturi, koska tukalasta olosta huolimatta, sillä oli kiire jonnekin , enimmäkseen jonnekin muualle, missä ihminen oli.

Haltin vedonestovaljaat on hyvät ehkä koulutustapahtumassa, mutta auttamattomasti epäkäytännölliset, kun on talutettavana kaksi koiraa, joista toisella ei ole ketään kotona. Niiden käyttämiseen kun tarvitaan kaksi kättä.

Normivaljaiden kokeilu oli jo sitten extremeä... Serene veti koko voimallaan ja mikä onkaan parempi siihen, kuin se valjas. No valjas ei nyt kuitenkaan hankaa naamaan, eikä kurista, joten muutamia päiviä mentiin valjaita ja talutusvyötä käyttäen, koska ei sellaista vetoa kenenkään kädet kestä ja melkein parempi, että koira vetää tasaisesti, kuin että sitä nypitään koko ajan, varsinkin jos on panta, koska eihän se tee kenenkään niskoille hyvää, jos jatkuvasti revitään. Kipeäksihän siitä tulee.

Serene ei ole sellainen oikeasti. Se ei ole mikään jyrä, joka ei välitä ihmisen ohjauksesta ollenkaan. En voi puhua edes tottelemattomuudesta, koska se käyttäytyi tavalla, joka sai minut epäilemään, että jos painan korvan kiinni sen kalloon sieltä kuuluu surinaa ja "tuut tuut tuut tuut..."

Jossain mielenpohjalla kävi sitten piikkipanta yhtenä vaihtoehtona, mutta tietoa vempeleestä ei ollut tarpeeksi joten googlettamaan...

Kumikanan sivuilta löytyi hyvä artikkeli piikkipannasta. Siinä oli myös saksalainen tutkimustulos piikkipantaa käyttäneistä koirista. Alla oleva on suoraan lainattu kyseiseltä sivulta:

Tutkimustuloksia
Saksassa on tehty tutkimus:
Tutkimuksessa oli mukana 100 koiraa, joista 50 käytti ketjupantaa ja 50 piikkipantaa.
Koiria tutkittiin koko niiden elämän ajan. Koirien kuoltua niille tehtiin ruumiinavaus.
50 ketjupantaa käyttäneestä koirasta 48:lla oli vaurioita niskan, henkitorven tai selän alueella. Kahden koiran vauriot olivat geneettisiä. 46 johtui vammautumisesta.
50 piikkipantaa käyttäneestä koirasta 2:lla oli vaurioita niskan alueella. Toinen vaurioista oli geneettistä alkuperää, toinen vammautumisesta johtuva.


Numerot puhuvat puolestaan.
(Tiedot saatu Anne Marie Silvertonin seminaarista.)

Ainoa, mikä pisti silmään oli artikkelin viimeisenä oleva lause: "Piikkikaulapannan käyttö on Suomen eläinsuojelulain mukaan kielletty."

Tämä ei pidä paikkansa. SEY:n sivuilla olevassa artikkelissa todetaankin: "Maa- ja metsätalous-ministeriö on määritellyt sallitun koulutuskaulaimen sellaiseksi, jossa tapit eli piikit ovat nivelestä kärkeen saakka korkeintaan 8 mm pitkiä."

Nyttemmin tämä huomautus on sivulta kadonnut, mahdollisesti siksi, että huomautin sivujen ylläpitäjälle, että tieto oli väärä.

Piikkipannan hankintakaan (Suomessa) ei nyt varsinaisesti ole mikään kaikkein yksinkertaisin juttu, koska eihän niitä missään eläinkaupassa myydä, enkä minäkään aijo kertoa, mistä sellaisen hankin, mutta hankin nyt kuitenkin.

Ensin sitä piti tietysti testata itseensä. Panta siis paljaan säären ympärille ja jämerä nykäisy. Ai! Tuntui epämiellyttävälle, mutta kivuksi en voisi sitä sanoa, epämiellyttävä tuntemus katosi myös oitis, kun panta löystyi. Useiden nykäisyjen jälkeenkään ei jalkaani jäänyt mustelmia tai naarmuja, eikä siihen sattunut. Ainoa merkki useista peräkkäisesti nykäisyistä oli sääreni ympärillä kulkeva, pannan tapeista tullut "parijono", joka näkyi hetken iholla. Testaajina toimi itseni lisäksi myös mieheni ;)

Sitten kokeiltiin pantaa sisällä: Panta Serenen kaulaan... Se ei reagoinut mitenkään kurkun ympärille tuleviin "piikkeihin" (pantahan on oikeastaan aika hurjan näköinen). Otin hihnan käteen ja tokaisin koiralle, että "Mennään!". Ehdin tuntea hetkellisen vedon hihnassa ja sitten koira pysähtyi. Sillä oli korvat höröllään, naamalla hölmistynyt ilme, kuin se olisi sanonut, että "Mitä hemmettiä?!?"

Pysähdys - Nykäys - Pysähdys... Koira reagoi pantaan.

Seuraavaksi ulos. Eihän ne hormonihuurut minnekään sen päästä kadonneet, mutta muutos oli melkoinen. Pantaan ei voinutkaan nojata, koska se tuntui inhottavalta. Vetäminen laimeni n. 80% ja panta opetti, että kun vedät, tuntuu ikävältä, kun et vedä ikävä olo loppuu heti... Loistava apuväline siis, vaikkakin valitettavasti laiton.

Normaaleilla lenkeillä koirilla on  valjaat, mutta piikkarille tulee tarvetta silloin tällöin. Kaupungin ruuhkassa liikkuessa ne ovat kätevät, samoin uusia koirakavereita tavatessa, kun koiran pitää pysyä lähellä ja hillumatta. Niinä päivinä, kun mun nivelrikko kiukuttelee oikein kympillä ja kaikki nykäisyt sattuu. Kun koiraa taluttaa joku muu kuin minä (näillä on vähän niinku korvat koristeena, kun joku muu lenkkeilyttää niitä).
Tappien kärjissä oli muoviset tulpat, jotka kyllä karisi pois ajan mittaan.

Pantaan on saatavissa nailoninen suojus, joka estää mm. sitä, ettei pannan palat irtoa toisistaan ja varmaan siksikin, ettei pannan piikit näy.

Cesar Millania on täällä kotisuomessa paljon arvosteltu siitä, että hän käyttää kyseistä pantaa, vaikka jenkeissä tuo panta on täysin sallittu. Omien kokemusten perusteella en ymmärrä, miksi pantaan suhtaudutaan niin kielteisesti tai että "piikit" saisi olla vain 8mm pituiset, sillä panta ei aiheuta koiralle mitään vahinkoa niillä kaksisenttisilläkään piikeillä, jos sitä käyttää oikein. Painotus sanalla OIKEIN! Se ei saa olla liian tiukalla. Hihnaa ei saa nykiä, vaan sitä pitää pitää rauhallisesti niin, että koira tajuaa itse, että kauniisti kävely on hyvästä ja kiskominen ihan No! No!.

Facebookissa levisi jokin aika takaperin järkyttävä kuva, jossa piikkipanta oli jättänyt ihan kauheat jäljet koirapolon kaulan ja kuvateksti antoi ymmärtää, että tälläistä jälkeä tulee, kun piikkaria käyttää.

- EI TULE!!

Tuolla koiralla on takuulla ollut liian kireänä koko panta alunperinkin ja se on ollut sillä mahdollisesti, niin, että koira on ollut liekaan kytkettynä tai sitten se on ollut hyvin nuorella koiralla ja panta on käytännössä kasvanut kiinni ihoon.
Tuollaista jälkeä ei todellakaan tule pannan oikealla ja asianmukaisella käytöllä, eikä pantaa saa koskaan jättää koiran kaulaan. Se ei ole oleskelua varten, vaan sitä käytetään vaan silloin, kuin ihminen on koiran kanssa.


Erittäin hyvä video piikkipannan sovittamisesta

Mikäli ihmettelet, miksi mies videossa laittaa palohaalla piikkipannan normipantaan kiinni, niin se johtuu ainoastaan siitä, että piikkari on tosiaan paloista koottu ja ne voivat irrota toisistaan. Palohaalla varmistetaan, että jos piikkari katkeaa, niin koiralla on edelleen hihna pannassa kiinni. Omien kokemusten mukaan normipanta auttaa myös pitämään piikkipannan oikeassa kohdassa, mahdollisimman ylhäällä kaulassa.


Pari kappaletta ei niin kovin eläinrääkättyjä piikkipannan käyttäjiä...
Mikäli tämän kirjoituksen luettuasi tunnet pakottavaa tarvetta tehdä eläinsuojeluilmoituksen, niin tee toki niin. Kouvolan kunnaneläinlääkäri ja poliisi lienee oikea osoite. Vasemman sivupalkin yläosasta saat yhteistietoni (Facebook). Itse miellän asian niin, että koska kyseisestä vempeleestä ei koskaan ole ollut mitään harmia koiralleni, niin käytän sitä satunnaisesti edelleen.

Ja koska tämä kirjoitus nosti mielettömän kommenttiryöpyn, päätinpä vastata kommentteihin ihan omalla kirjoituksellaan

27 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Nostan hattua rohkeudestasi puhua asiasta!
Piikipannasta on tehty turha mörkö,sen oikea käyttö on huomattavasti koiraystävällisempi kuin kurkkarin käyttäminen.

Myös impulssipannat ovat oikeasti todella oivia apuvälineitä ja tuloksia tulee paljon nopeammin kuin nyppimällä hihnasta ja hapettamalla, kun koira puskee väkisin kurkkaria vastaan vetäessään/riehuessaan.

Impulssi(sähkö)panta on myös hyvä laite siinämielessä että koira ei yhdistä rankaisua ihmiseen jolloin luottamus ei kärsi.

Meidän huippukoirat tuolla kisakentillä yms ei todellakaan ole koulutettu pelkällä nakilla ja silkkihansikkailla, vaan siellä on koularia ja sähköä. Eikä koirat ole rääkättyjä, jos olisi, niin olisiko esim suomen rotikkajoukkue hakenut MM-kultaa?

Näitä vehkeitä voi käyttää TOTAALISEN väärin. Mutta niin voi käyttää tavan nahkapantaakin.

Nämä ovat apuvälineitä, nämä eivät kouluta kenekään puolesta. Jos ei ole valmis opettelemaan sitä koiran hallintaa ja sen viettejä yms niin turhaan niitä koulareitakaan tungetaan kaulaan.


Tsemppiä teille! =)

SeRaL kirjoitti...

Kiitos kommentista :) Olen saanut paljon kommentteja liittyen tähän kirjoitukseen ja useat ovat vihjanneet harrastavansa Pk-toimintaa. He ovat olleet pääsääntöisesti samaa mieltä kanssani, mutta ilmeisesti aihe on niin arka, että lukuunottamatta yhtä rohkeata, kommentit ovat tulleet sähköpostiini ja/tai fb:n yksityisviesteihin, eikä kukaan uskalla julkisesti, edes anonyyminä myöntää, että oikeastaan kyseinen panta on ihan hyvä. Hyvä kuitenkin, että edes yksi uskalsi :)

Anonyymi kirjoitti...

Itse en ole kokeillut, enkä koskaan aijo sähköä tai kyseistä pantaa kokeillakkaan. Itselläni on riittänyt kouluttamiseen ensinäkin ne hermot (jotka puuttuvat monelta koiranomistajalta), vedonestovaljaat ja kuonopannat. Vaikka ei koirat siitä oikein pidä, niin kyllä ne siihen tottuu nopeastikkin.

Mielestäni typerää väittää että koiran kouluttamiseen tarvitaan esimerkiksi sähköä. Suosittelen tälläiselle kouluttajalle helpompaa rotua tai sitten koiraa ei kannata ottaa ollenkaan. Tämä oli tietenkin oma näkemykseni asiasta, että koko ikäni koirien kanssa olleena niiden kouluttamiseen ei tarvita moisia kapistuksia.

Anu Kirvesniemi kirjoitti...

Jokainen tyylillään :) Tosin eihän kukaan ole väittänyt, että koiran koulutukseen tarvitaan sähköä tai siis mä en ainakaan huomannut missään moista väitettä?

Varmasti myös vedonestovaljaat ja kuonopannat voi toimia, minusta ne taasen on kamalia värkkejä (ja niin oli meidän Serenenkin mielestä, varsinkin kuonopanta. Makuasioista ei kauheemmin voi kiistellä :)

Anonyymi kirjoitti...

Rohkeaa myöntää julkisesti käyttävänsä piikkipantaa. Aloitin muuten juuri uuden keskustelun aiheesta www.koirapalstat.com -sivustolla ja laitoin myös linkin tänne,jotta ihmiset osaisivat katsoa asioita myös toisestakin näkökulmasta.

Anonyymi kirjoitti...

En jaksa uskoa että piikkipanta olis oikeinkäytettynä mitenkään vaarallinen!

Anu Kirvesniemi kirjoitti...

Piikkari on ihan hyvä ja koiraystävällinen vempele, kun hihnan ihmispäässä on tyyppi, joka ei nypi ja revi koiraa.

Olen monesti miettinyt, että olisiko ihmiset niin ennakkoluuloisia, jos pantaa kutsuttaisiin sen oikealla nimellä Nipistyspanta, eikä sanottaisi piikkipannaksi?

Anonyymi kirjoitti...

Aikoa sana kirjoitetaan "aion", ei aijo, ja todellakin tein sinusta nettivinkin poliisille. Ääliö.

Anonyymi kirjoitti...

Jollei pysty koiriaan kouluttamaan ilman pakottamista ja/tai väkivaltaa niin kannattaa ihan peiliin katsoa ja antaa koira pois tai ainakin vaihtaa rotu helpompaan.

Mikset muuten koittanut tuota vempelettä omaan kaulaasi vaan jalkaasi, jossa on varmasti paksumpi rasvakerros ja "pehmennys" kuin kaulassa?

Anonyymi kirjoitti...

mainitsemassasi tutkimuksessa todennäköisesti kuristuspantaa on käytetty väärin. Kuristuspantaahan ei käytetä niin että annetaan koiran kiskoa sen kanssa narun päässä niinkuin ennenkin. Yksi jämäkkä nyppäys vie koiran ajatukset muualle ja korjaa koiran käytöstä. toisekseen. itse olen nähnyt piikkipannasta koiran kaulaan tulleet tuollaiset jäljet. joten kyllä sellaiset tuon käyttämisestä tulee. huomaathan että omaan jalkaasikin jäi hetkellisesti pienet jäljet. kuvitteleppa että pitäisit pantaa monesti päivässä reitesi ympärillä ja nykisit siitä. pikku hiljaa alkaisi urat pysymään pidempään, ja ne alkaisi syvenemään. ja KOLMANNEKSI. Testataksesi itsellä tuota piikkipantaa, oikea tapa on laittaa se samaan kohtaan kuin koirallakin se tulisi. Ihmisen reisi ja koiran herkkä kaulan ja niskan alue on kaksi täysin eri asiaa.

Voi kun ihmiset ostaisivat pehmoleluja ennemmin kuin ottaisivat koiria joita eivät osaa kouluttaa koiraa ilman tuollaisia välineitä. Laitappa kuvia hetken päästä kun olet pantaa parikin kuukautta koirallasi käyttänyt.

ÄLY HOI ÄLÄ JÄTÄ!

Anonyymi kirjoitti...

kuristuspanta on turvallisempi kuin piikkipanta. suurin osa ihmisistä vain käyttää sitä väärin.

Anonyymi kirjoitti...

Missä olosuhteissa kipu on koiraystävällistä?

Anonyymi kirjoitti...

Poliisille meni vinkkiä. SEY:n sivulla lukee varsin selvästi, että max 8mm pituisia piikkejä saa käyttää.
Kannattaisi harkita helpompaa rotua.

Pakko sanoa... kirjoitti...

Siellä missä taito loppuu niin väkivalta alkaa.

Kunpa olisit valinnut jonkun sinun omalle kapasiteetillesi sopivan rodun - tai vaikka ottanut pelkkiä lelukoiria.

Anonyymi kirjoitti...

Sanoit tekstissäsi ensin näin: "Tämä ei pidä paikkansa. SEY:n sivuilla olevassa artikkelissa todetaankin: "Maa- ja metsätalous-ministeriö on määritellyt sallitun koulutuskaulaimen sellaiseksi, jossa tapit eli piikit ovat nivelestä kärkeen saakka korkeintaan 8 mm pitkiä" ja sitten sanoitkin että "Loistava apuväline siis, vaikkakin valitettavasti laiton." Nyt olen ihan sekaisin! Siis ensin sanoit että se on laillinen ja sitten laiton?

Anonyymi kirjoitti...

No pistäppä kaulasi ympäri piikkipanta ja käske joku toinen hihnan päähän kokeilemaan. Katso sitten,onko se suotava! Koiraa VOI ja SAA kouluttaa erilaisten ongelmien varalta, mutta mitään tämän tyyppistä ei tulisi mieleenkään koira-paran "parhaaksi" kehittää. Olet vastuuton.

Anu Kirvesniemi kirjoitti...

Rakentavaa kommentointia? Hyvä on tietysti mielipiteitä jakaa, mutta jostain syystä kommentit tuskin olisi tätä tasoa, mikäli niitä joutuisi naamatusten antamaan. Jotenkin palautteesta katoaa se vakavastiotettavuus, kun kyseinen ihminen kirjoittaa nimettömänä internetin ihmemaailmassa :)

Anonyymi kirjoitti...

Ymmärrän koulutuspannan käytön ja hyväksyn sen kun kyseessä on ongelmien korjaaminen. Suomessa on nykyään kielletty kaikki ja vähän ylikin. Sähköpanta tai impulssipantaa ja tuo pinchcollar ovat suomessa harmaata aluetta. Piikkipanta on se härveli jossa on piikit suoraan sisäänpäin ja on vahingoittava ja eläinrääkkäyksen merkit täyttävä laite. Itseeni olen kokeillut 4 portaista sähköpantaa jossa pienin taso on hädin tuskin huomattava ja asento 4 pudottaa polvilleen. koulutuskaulainta sovittanut omaan kaulaan, ja se ei riko ihoa, tuntuu vedossa erittäin epämiellyttävältä. Nämä on kokeiltu jo ammatin puolesta. Itse en ole tarvinut, mutta suomessakin näitä käytetään, suht yleisesti ja järjellä. Hollanti ja belgia ovat sallineet sähkö ja koulutus pantojen käytön kun eivät vahingoita koiraa. Kyse on ymmärtämättömyydestä sivullisilta ja remmin yläpäältä jos ongelmia ilmenee. Koiraa voi kiduttaa kuka tahansa, ja yleensä näihin "kiellettyihin" apuvälineisiin siirrytään kun kaikki muut keinot on kokeiltu ja vaihtoehtona on lopetus, kuten yleensä esim Caesar Milanin tapauksissa.

Anonyymi kirjoitti...

Jokaisen totaalikieltäytyjän kannattaa katsoa ja miettiä sitten toistamiseen et kumpi panta satuttaa enemmän, sileä vai "piikki".

http://www.youtube.com/watch?v=nibaQnS44FE

http://www.youtube.com/watch?v=85r03U5WPV8

Terkuin koiranomistaja jolle viimeinen oljenkorsi antoi toivoa. Prong collar <3

BP kirjoitti...

Mielenkiinnolla utelen, kun jutusta on jokunen tovi jo aikaa ja itselläkin on "oma lehmä ojassa" piikkarien kanssa.

Onko nämä lukuisat nettieläinsuojeluilmoitukset poikineet poliisia päiväkahville tai SEY:n valvojia kurkkimaan ikkunoista?

Meillä tosin sprengerin huomaamattomampi necktech-malli, joka myös klassista piikkaria paljon pliisumpi, sileäkarvaisilla euroopassa todella suosittukin. Päädyin tuohon necktech-malliin lähinnä siksi, että on kevyempi, huomaamattomampi eikä palaset irtoa vastaavasti kuin perinteisessä piikkarissa - varmistuspantaa ei siis tarvitse ja keveytensä vuoksi panta pysyy paremmin ylhäällä.

Meillä piikkari nähtiin vaihtoehtona, koira pääsääntöisesti kulkee hihnassa hyvin, mutta toisinaan korvat kaikkoilee. En edes osaa selittää kunnolla, mutta on kuin ratsastaisi kovasuista laiskaa hevosta - ohjeet menee viiveellä läpi ja vaikkei koira vedä, niin hihnan päähän eksyessään nojailee remmiin kuin ei tajuaisi miten paineesta kaulassa pääsee eroon (oikeastaan ei näyttänyt edes kiinnostavan, piikkari myöhemmin todisti asian). Kuonopannan kääntävää vaikutusta ei ymmärrä - ei käänny, vaan jallittaa vastaan ja pakittelee eikä korvien välissä oikeasti leikkaa yhtään, että miten paineesta pääsee eroon. Edestä kiinnitettävissä vedonestovaljaissa sama juttu.

Myöhemmin selvisi, että edellisellä omistajalla ollut piikkari käytössä (ulkomaantuonti). Mielenkiinnosta tilasin itselleni sit tuon piikkarin ja johan heräsi koirakin. Ei tuo rusakoiden perään loiki tai temmo remmissä muutoinkaan, mutta nyt piikkarin kanssa ei tarvitse koko kropalla pysäyttää koiraa, kun ressukka eksyy hihnanpäähän nojailemaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kun luen sinusta ja miten käytät piikkipantaa koirille, mun vatsaa sattuu ja tulee paha olo! En missään nimessä tykkään siitä että on ok käyttää piikkipantaa, kuinka paljon koira vetäis hihnasta!!!! Kurssille vaan opettamaan koiria olla vetämättä hihnasta. MITEN KOIRA VOI NAUTTIA PIIKEISTÄ???

Anu Kirvesniemi kirjoitti...

Taas yksi, joka ei ole lukenut koko tekstiä otsikkoa pidemmälle, joten annan olla :D

BP: Ei ole tullut ensimmäistäkään mitään, ei eläinsuojeluväeltä, saati poliisilta ;) Ja vaikka piikkipannan edellisestä käyttökerrasta taitaa nyt tällähetkellä olla n. 9 kuukautta, niin edelleen olen sitä mieltä, että ongelmatilanteessa se on yksi parhaista apuvälineistä, kuhan ihminen muistaa, miten sitä käytetään oikein :)

Anonyymi kirjoitti...

Kerrassaan rohkeaa puhua oikeesti ASIAA asiasta.. Löysin tämän sivun sillä itse etsin kyseistä pantaa myös 3vuotiaalle rottweilerilleni. Olen edellisellä koiralla kokeillut kyseistä pantaa jonka sain kaverilta lainaksi.. Ennen kuin aloitin lukemaan tätä, olin aivan varma että "taas" joku manailee miten vaarallinen ja ennenkaikkea laiton tämä on.. Hiukan jo haaveilinkin että tiedustelen mistä oot hankkinut, kunnes lopussa luin "en aio kertoa.." Dämet.. tiedän että ulkomailta saa tilattua mutta uskoisin että myöskin Suomessa näitä myydään. :)
P.s panta on erinomainen ja toimiva apuväline seuraamisessa edistävälle koiralle ja ohjaajalle.
-marika

Anonyymi kirjoitti...

Itse käyttänyt sekä sähkö että piikkipantaa. Molempia lyhytaikaisesti tiettyjen toimintojen poistamiseen.

Anonyymi kirjoitti...

sen takia se on laiton että maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka ei viitsi opetella pannan käyttöä ja tuolla saa väärinkäytettynä koiralle paljon tuskaa aikaiseksi

Anonyymi kirjoitti...

Piikkipanta on Eläinsuojeluasetuksessa 14 § kohta 2 ehdottomasti kielletty. Joten se siitä.
Osaamattomuus kouluttajana pakotta turvautumaan pakotteisiin ja välineisiin. Suosittelen perehtymistä oppimiseen ja motivointiin. Piikkipanta olisi varmasti hyvä koulutus väline jos se toimisi kerrasta, kuten hyvä rankaisu toimii, tällöin sitä ei pitäisi toistaa. Perehdy myös eläinten lajityypillisiin käyttäytymistarpeisiin .
Terveisin
Ammattitutkinnon suorittanut Eläintenkouluttaja

Anu Kirvesniemi kirjoitti...

Kiitos neuvosta. Ilmeisesti Eläintenkouluttajan ei tarvitse ymmärtää kirjoitettua tekstiä, koska luetun ymmärtäminen ei ole samalla tasolla, kuin ammatillinen pätevyys eläintenkanssa :)