maanantai 17. kesäkuuta 2013

Pikku Nekun viimeinen leposija


Tänään käytiin viimein laittamassa hauta kuntoon :( Vieläkin on kauhea ikävä hassua pikku karvakasaa. Joskus tuntuu, etten ikinä toivu tästä surusta, vaan kattelen pieniä perhoskoiria, joita lenkillä näkee ja meinaa edelleen tulla kyyneleet silmiit.

Hautakummun alla nukkuu syvää unta,
ympärillä avautuu sateenkaaren valtakunta.
Sydän pieni sammui kesken leikin,
minne lienee enkeli veikin.
Siellä ei varmaan kylmyys ja pelko paina,
elämä oli vain lyhyt, lyhyt laina.

3 kommenttia :

jantta kirjoitti...

:(

SeRaL kirjoitti...

Ehkä se menee niin, et hyvät tarvitaan enkeleiksi taivaaseen. Pistin pienen haudalle iloisen keltaisia dalioita, ne kuvastaa minusta niin hyvin sen luonnetta ja sitä iloa, minkä se toi meille kaikille lyhyen elämänsä aikana.

Camilla Kirvesniemi kirjoitti...

Miul tuli kyyneleet silmii kun mä luin ton runon :(

P.s. Lepää rauhassa Nekku <3