lauantai 20. huhtikuuta 2013

Minä, roturasisti :/

Mä olen aina kiivaasti puolustanut omaa rotuani. Kärsivällisesti jaksanut kertoa, miten kiva, ihana, rakastettava, hassu, suloinen, huumorintajuinen ja upea perhekoira pitbull on oikeissa käsissä. Että sen maine on suuresti koiraa pahempi. Monesti toistanut, että jos tarjoat sille sopivassa suhteessa rakkautta, kuria ja virikkeitä, niin se maksaa sen tuhatkertaisesti takaisin.
En ole koskaan sanonut, että se olisi kaikkien koira, koska se osaa olla äärimmäisen dominoiva, ei omaa kauheesti miellyttämishalua, se on  fyysisesti voimakas ja toisinaan luupää, jolla on korvat vaan koristeena ja rodun agressiivisuus toisia koiria kohtaan on tosiasia (siihen toki voi vaikuttaa).

Muutenkin oon aina ollut sitä mieltä, että kun koira käyttäytyy ääliömäisesti, niin syy on yleensä hihnan toisessa päässä, paitsi, kun kysessä on SAKSANPAIMENKOIRA. Muistan kuulleeni ihan omasta suustani, että kyseinen rotu pitäis tappaa sukupuuttoon ja että niiden pito pitäis kieltää muilta kuin viranomaisilta. Jouduinpa hieman menemään itseeni ja miettimään, että miten voin puolustaa yhtä rotua ja samalla dissata toisen ihan maanrakoon. Eikö minulta itseltäni katoa uskottavuus, jos sanon pitbullin olevan kiva koira oikeissa käsissä ja samalla ajattelemalla, että sakemanni ei ole kenenkään käsissä kiva?

Mun inho kumpuaa huonoista kokemuksista. Muistan lapsuudesta naapurin "talon kokoisen susikoiran", joka kylvi kauhua naapurustossa. Se oli vähän väliä vapaana ja tuntui vihaavan kaikkia ja kaikkea. Muistan miten paettiin sitä koiraa puuhun naapurin likan kanssa ja se ehti siinä rytäkässä purra mua kipeästi sääreen.
Pelkoa kasvatti myös poliisikoira, joka oli ohjaajansa kanssa jossain tapahtumassa (en enää muista missä, koska olin muistaakseni yhdeksän vanha). Se oli poliisiauton takatilassa ja kun me mölyävät ipanat hyökästiin yllättäin auton kulman takaa, niin se parahti ihan raivoisaan haukkuun hampaat esillä ja ehti näykkäistä. Vika oli meidän, ei koiran, mutta se nosti aina vaan ylemmäs rotua kohtaan tuntemaani kauhua.
Erään tutun koira oli myös kammotus, joka kulki perässä, istahti kahvipöydän ääreen vahtimaan, murisi, töykki kuonollaan ja näykki. On sanomattakin selvää, etten käynyt toistamiseen kyseisessä talossa.
Muistan sen ison uroksen, joka hyökkäsi pentu Serenen kimppuun kyselemättä ja puri sitä päästä, niin, että siinä oli verta vuotava haava. Tänäpäivänä valkoiset karvat siinä kohdassa muistuttaa edelleen siitä päivästä.
Olen kohdannut lenkkeillessä useamman agressiivisen oloisen sakemannin, jotka eivät ole olleet millään tavalla ohjaajansa hallinnassa.

* * *
MINUN SILMISSÄNI SAKEMANNI ON TÄLLÄINEN

 JA SE KÄYTTÄYTYY NÄIN!

 JA HYÖKKÄÄ IHAN KENEN TAHANSA KIMPPUUN...

UNOHDIN VAAN SELLAISEN SEIKAN...

...ETTÄ NIISSÄ KUULUISISSA OIKEISSA KÄSISSÄ SE VOI OLLA MYÖS TÄLLÄINEN...

...ETTÄ SE VOI OLLA MYÖS HYVIN KILTTI PIENILLE

... JA ETTÄ SEKIN ON ALUSSA TÄLLÄINEN, JOSTA SEN OMISTAJA LUO SEN MITÄ SE AIKUISENA ON!!!

JA ETTÄ NIITÄKIN KOHDELLAAN TODELLA HUONOSTI

... ETTÄ JOS TÄMÄN NÄKÖINEN KOIRA...

... JALOSTETAAN TÄMÄN NÄKÖISEKSI, NIIN ÄRHÄKKÄÄ KÄYTÖSTÄ VOI AIHEUTTAA IHAN SILKKA KIPU!! (Typerä jalostus >.<)

...JA ETTÄ JOLLEKIN, SE ON JUURI OIKEA ROTU: KAUNIS, USKOLLINEN JA ENNEN KAIKKEA HYVIN KÄYTTÄYTYVÄ YSTÄVÄ!


* * *
En taatusti edelleenkään lakkaa pelkäämästä niitä, koska pelko on melkoisen syvään juurtunut, mutta koitan siirtää inhoni koirista, typeriin omistajiin ja kasvattajiin jotka tekevät paskoja valintoja. Sakemanni, kuten monet  muut "egonpönkitysrodut" (rotweiler, dobermann, pitbull, laumanvartijarodut, suuret mastiffityyppiset koirat... you name it!) päätyvät surullisen usein ihmisille, joilla ei pitäisi olla mitään kotiloa vaativampaa.

Saksanpaimenkoiria on suomessa paljon. Vuonna 2012 rekisteröitiin 1854 koiraa ja yhteensä niitä on rekisteröity 89 429 (vrt. Cane Corso 2012: 56 kpl/ yht. 306), joten niiden kohdalla on huomattavan suuri todennäköisyys törmätä ihmisiin, jotka ovat ottaneet itselleen liian haasteellisen koiran.

Pitänee vielä loppukaneetiksi laittaa huomautus, että olen kohdannut myös niitä hyvinkoulutettuja, täysin oikealla omistajalla olevia yksilöitä!

4 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Mä en kehtais myöntää olevani koiraihminen, jos voi samalla kirjoittaa tälläistä paskaa hienosta rodusta!

SeRaL kirjoitti...

Hmm... Mitähän tuohon sanoisi? Mielestäni en haukkunut, mutta enpä käy asiasta riitelemään. Jokaisella lienee oikeus mielipiteeseen :)

Anonyymi kirjoitti...

Mulla oli saksanpaimenkoira vielä pari kuukautta sitten. Aivan ihana perhekoira, suunnilleen kaikkien paras kaveri. Kunnes. Sen lonkat hajos. Alta nelivuotiaana. Sen jälkeen se olikin niin aggressiivinen, että ihan lasten turvallisuuden takia lopetimme sen. Muitakin ongelmia piisasi koko sen elämän ajan, allergiaa ja arkuutta. Täysin pilalle jalostettu tuo rotu mielestäni on.

Anu Kirvesniemi kirjoitti...

Meillä tässä lähistöllä näkyy myös välillä yksi, mielestäni ihan nuori, spk, jolla koko takapää vispaa ties mihin suuntaan. Karmeaa katella sen kulkua ja miettiä, että se ei varmaankaan tule olemaan pitkäikäinen, kun lonkat on nyt jo ihan pois pelistä :/
Muutama komeakin yksilö löytyy ja toisen isännän kanssa olen jutustellutkin, ne lienee molemmat käyttölinjaisia.

Oikeasti on todella harmi, että ulkonäön takia pilataan hieno käyttökoira.