perjantai 10. syyskuuta 2010

Tilannepäivitystä....



Tässä ollaan nyt muutama päivä tutustuttu ja törmätty erinäisiin pikku ongelmiin...

Dexterin turkki on kauheen huonossa kunnossa, kova ja jotenkin hirveen harva (ja se oli niin likanen, että kädet suurinpiirtein on ihan harmaat, kun siihen koski, mutta se nyt lähti pesemällä pois. Pesuvesi oli kyllä niin mustaa, et huh huh). Sillä on tassuissa punasia, kutiavia patteja, samoin hännässä. Sen korvat on kuivat, täynnä karstaa ja toisessa on vähän pientä tulehduksen merkkiä.

Mä uskon, että kaikki noi yllämainitut, lukuunottamatta sitä, et se on likainen, johtuu ihan vaan puhtaasti siitä ruoasta, jota se on syönyt, jotain halpis, markettipaskaa. Korvien raapiminen ja tassujen nuoleminen loppui samantien, kun se tuli tänne ja alkoi syömään Jamesin ruokaa.

Se ei ole sillai pahasti laiha, mutta ehkä vähän enemmänkin painoa vois olla. Lihakset uupuu miltei kokonaan, kun ei kauheesti ole saanut liikuntaa. Lisäksi se on musta edelleen sellain pentumaisen kömpelö. Ei ole kovin hyvä motoriikka ja liikkuu löysästi ja ponnettomasti. Venia on sitä paljon kevyempi ja matalampi, mutta sitten rinnanympärys on sama, joka kertoo aika paljon siitä massan puuttumisesta.

Onneksi nuista kaikista selviää oikeastaan hyvällä sapuskalla ja liikunnalla. Venian ja Serenen kanssa leikkiminen auttaa myös varmasti kehittämään motoriikkaa aika tavalla.

Sitten on vaan tää tän ukkelin käytös.... Toki se etenee koko ajan, mutta sellainen tietynlainen ahdistuneisuus, turhautuneisuus ja pakkomielteisyys kauhean monessa asiassa paistaa läpi. Sille on kuulemma opetettu peruskäskyt, mutta mikään niistä ei kyllä läpi mennyt, eli mä opetan sille tällä hetkellä asioita, jotka on ollut ajankohtaisia mun koirille n. 3-4 kuukautisena.

Sen on kamalan vaikea rauhottua kuuntelemaan tai vaan istumaan paikalleen. Silloin ekana aamuna tosiaan ventattiin 15 minuuttia, että herra rauhoittui sen verran, että saatiin panta ja hihna kaulaan. Nyt se onneksi jo rauhottuu nopeammin ja jopa suostuu istumaan.

En ole mikään PK-henkinen, mutta joitain asioita koiran pitää ymmärtää ja niitä on
  • Istuminen paikallaan, ennen lenkille lähtöä ja kun tullaan takaisin, niin sama homma
  • Ovista ihmisen jälkeen kulkeminen
  • Sapuskan odottaminen nätisti ja syömään aloittaminen vasta luvan kanssa
  • Kulkeminen nätisti, vetämättä
  • Omalle paikalle rauhoittuminen käskystä
Noi on kaikki ollut Dexterille kauheen vaikeita juttuja. Yleensä kaikki rauhoittuminen. Kun mun omat koirat lenkin ja ruokailun jälkeen menee maate omalle paikalleen, niin Dexter ravaa. Se kiertää asuntoa ympäri, tutkii ovet, jos pääsis poikien huoneeseen kurmottamaan kissaa tai Pipsan huoneeseen, se käy haistelemassa kissan kiipeilypuun, hyppää sohvalle (ja joka kerran mie komennan sen sieltä alas). Sen päämäärätöntä ravaamista voi kestää puoli tuntia, tunti, kolme tuntia... Välillä se saattaa rauhoittua viideksi, kymmeneksi minuutiksi paikoilleen, mutta nousee taas kohta ja aloittaa kiertämisen uudelleen.

Rehellisesti sanoen en tiedä, mitä tuon kanssa pitäisi tehdä. Olen palkinnut sen rauhoittumisesta, antanut nameja ja rapsutuksia, kun se suostuu makaamaan paikallaan, mutta en ole halunnut vahvistaa sen rauhatonta käytöstä, joten poikkeuksetta olen täysin huomaamatta sen ravaamista ja niin tekee tytötkin. Niiden mielestä sisällä ollaan lungisti ja makaillaan, ei ravata päämäärättömästi ympäriinsä. Onneksi Dexterin rauhattomuus ei ole tarttunut niihin.

No ehkä sekin ajan kanssa menee ohi... Nyt sitten vaan hiotaan sen käyttäytymistä ja katsotaan miten liikunta ja kunnon ruoka vaikuttaa sen kehitykseen.

Maanataina ukkelilta lähtee pallit. Varmasti ihan hyvä ratkaisu, sillä se on narttukoirien suhteen ihan turhankin vietikäs. Sereneäkin lipoo ja nuuskii, hampaita hassusti louskutellen ja kuola valuen. On sitten taas yksi stressi vähemmän, kun testosteronikänni poistuu, eikä tarvi vouhkata tyttöjen perään..

Vähä pitäis koittaa painia siskon kanssa

Alakynteenhän sitä sitten kuitenkin jäi...

1 kommentti :

Serene & Venia kirjoitti...

Keskiviikkona oltiin koirapuistossa, kun en tuota uskalla laskea irti. Juoksutin koko laumaa aika tarkoituksella ja Dexter huomas vähän siivellä, et ihmisen luokse pyrkiminen ja lähistöllä pysyminen on oikeestaan ihan jeppis.

Piiloonkin menin sitä ja sitte se juos hulluna yhteen sun toiseen suuntaan ja etti ja lopulta mua alko jo säälittää, kun se ei löytänyt mua. Annoin sille pillillä vähän vihjettä ja hokashan se mut sitte viimein ja tervehti vähä, ku ei oltais moneen tuntiin nähty :) Parin piiloleikin jälkeen se sitte olikin tiiviisti puntissa kiinni, ettei tää tyhmä ihminen taas katoa jonnekin :DD