sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Korvatulehduspeikko :(

Inhottava, ikävä korvatulehdus hyökkäsi kimppuun ja kaatoi tämän tytön sanan varsinaisessa muodossa petin pohjalla. Mikään ei huvittanut, ei kissat, ei oikein ulkoilu, saati syöminen. Olin niin surkea, että pääsin jopa Äipän petiin nukkumaan, kun häntä säälitti surkea olotilani. Äipälle kerroin, että kipeää tekee ja kovasti ja hän tilasikin ajan "henki"lääkäriltä ja sinne päästiin sitten viimein torstaina (5.3.).

Minä sain taas piikkiä kankkuun ja tällä kertaa nukahdin niin nopeasti, että Äippä joutui kantamaan minut pihalta sisään. Eläinlääkäri sitten katsoi korvat ja se punkin pirulainenhan se siellä edelleen majaili. Sama vaiva oli elokuussa ja silloinkin käytiin lääkärillä. Lääkäri epäili, että punkki ei viimekerralla edes ole lähtenyt minusta pois, vaan joku elämään jäänyt yksilö oli hiljakseen alkanut taas perustaa perhettä ja tulos on sitten tässä.

Nyt korviini sitten laitettiin puhdistusainetta ja ne imettiin puhtaaksi, lisäksi niskaan tyhjennettiin pieni tuubi Strongholdia. Eläinlääkäri antoi samanlaiset tuubit vielä matkaan kissojakin varten, vaikka ne eivät olekaan itseään raaputelleet millään tavalla.

Muuten korvat olivat kuulemma hienot, tärykalvot siistit ja tulehdus näytti pinnalliselta. Korvissa oli sitä punkin aiheuttamaa sotkua, mutta ei mitään sellaista, joka kielisi sienitartunnasta.

Korviin pitää laittaa joka päivä Canofite tippoja, joka helpottaa kutinaa, tappaa ne mahdolliset loputkin punkit ja tuhoaa bakteereja.

Minä sain sitten toimenpiteen jälkeen herätyspiikin, mutta loppupäivä meni melkolailla nukkuessa, lenkilläkin käytiin vaan oikeastaan sen verran, että tarpeilleni pääsin, koska olin niin kovin uninen, että laahustin vaan, enkä ollut ollenkaan oma energinen itseni.

Seuraavana päivänä virtaa oli sitten senkin edestä. Äippä huokaili, kun minä riekuin, kuin pahainen pentu aamulenkillä, hypin lumikinoksissa ja pyörin väkkyränä niin, että hihna oli Äipän ympärillä solmussa useamman kerran lenkin aikana. Muutenkin koko päivän oli hyvin hermostunut olo ja tein kaikki mahdolliset jäynät kissan kiusaamisesta yleiseen riehumiseen.

Lauantaina olin onneksi jo tasoittunut. Mikä lie nukutusaineen jälkireaktio oli moinen hyperaktiivisuus? Olen tietysti nyt hyvin paljon pirteämpi, kun korvia ei enää satu ja jaksan touhuta ties mitä ja olla aktiivisesti mukana päivän touhuissa :)

Ei kommentteja :