perjantai 14. syyskuuta 2007

Jalka voi paremmin...

Lonkan murtumasta on reilu 2 viikkoa. Olen viettänyt aikani häkissä, pieniä pissityslenkkejä lukuun ottamatta. Äippä kantelee minua portaita ylös ja alas, vahtii jokaista askeltani, eikä anna leikkiä Miskan kanssa.

Tänään kuitenkin pääsin pitkästä aikaa Äipän mukana tallille. Oikeasti minun piti jäädä kotiin, Miska seuranani, mutta minä itkin, vinguin ja valitin. Rytistelin häkkiä, kerjäsin huomiota. En halua olla yksin! Haluan sinne, missä Äippäkin on!


Siispä matkaan... Äippä vaatetti minut, koska aamu tuntui kovin viileältä

Kun oltiin perillä, kävin ensimmäisenä moikaamassa Semeliä, joka haukkui ja hyppelehti omassa häkissään.

Lampaita ja vuohiakin sain käydä katsomassa



Sen jälkeen iski jo väsy. Ei millään jaksanut tutkia kaikkia tallipihan uusia tuoksuja, vaikka mieli olisi tehnytkin. Jalka ei ole ihan kunnossa, joten levätä piti välillä ja lepuuttaa kinttua.

Kun Äippä siivosi karsinoita, minä istuin tallin oven tuntumassa vahtimassa hänen touhujaan. Ei oikein huvittanut missään juoksennella.

Hetken aikaa kuitenkin jasoin leikkiä Välkin kanssa, joka on todella hauska koiraystävä hänkin ja kova leikkimään.

Lopulta kuitenkin väsyin ja menin vanhan Riki herran luokse. Maassa oli kamalan kylmää maata, joten petasin pedin Rikin lämpöisen turkin sekaan. Oli hauska päivä!

Ei kommentteja :